Kuluva kesä on ollut ainakin minun parvekkeellani niin luokattoman huono, että ei ole paljon tehnyt mieli kirjoitella siitä kuulumisia.

Helle toi tullessaan tietysti omat ongelmansa. Vaikka kesäkukat saivatkin vettä ihan säännöllisesti ja vieläpä melkoisia määriä, osa niistä ei kestänyt kuumaa porotusta, vaan kuihtui masentavan nopeasti.

Ja sen, mitä helteeltä säästyi, söivät gammayökkösen toukat. Jos nyt lehtijuttujen perusteella ymmärsin oikein, gammayökköset tulivat Suomeen lämmön perässä – ja sitähän riitti. Ja tullessaan ne ovat todella tehokkaasti syöneet kaiken, mikä on osunut eteen. Esimerkiksi pelloilla ne ovat olleet melkoinen riesa.

En tiedä, miten yökköset ovat päätyneet parvekkeelleni, mutta heinäkuun alkupuoliskolla reissusta palatessani toukkia oli jo ihan älytön määrä. Ne olivat syöneet minttupuskan rankaa myöten, popsineet ruusupavun reiälliseksi, tuhonneet hyvän määrän samettikukan lehtiä (samettikukanhan pitäisi karkottaa ainakin joitakin öttiäisiä, mutta yökkösiin niiden haju ei tehonnut) ja maistelleet pelargonian ja paprikan lehtiä. Hyötykasvit, etenkin tomaatti, onneksi säästyivät pahimmalta tuholta.

Mutta suunnilleen kaikki muu meni. Jouduin repimään kokonaan alas ruusupavun, joka oli ehtinyt kasvaa jo kattoon asti. Roskikseen lensivät myös lobeliat, leijonankidat, koristetupakat ja suurin osa samettikukista. Parveke näytti kieltämättä vähän kaljulta sen jälkeen.

Ja tietysti roskikseen päätyi myös järjetön määrä niitä toukkia! Noukin hanskat kädessä irvistellen lähemmäs sata toukkaa roskapussiin ja liiskasin ne huolellisesti. Niiiiiiin ällöttävää! Mutta ilmeisesti muuta hävityskeinoa ei ole. Maanviljelijät ovat saaneet lupia myrkyttää toukkia pois pelloistaan, mutta parvekkeella myrkyn tupsuttaminen on vähän huono idea. Yritin suihkia niitä sekä mäntysuopavedellä että kylmällä vedellä, mutta kummastakaan ei ollut mitään apua.

Uskon ja toivon, että tähän mennessä olen päässyt eroon kaikista toukista. Uskalsin jo kylvää partsille uuden setin ruusupapua, joskaan se ei ehdi kasvaa kovinkaan isoksi loppukesän aikana. Vähän väriä tuovat myös kesäkukkien tilalle ostamani krysanteemit, jotka kestävät pitkälle syksyyn.


Paprika kypsyttelee vielä sadon loppua ja mustat tomaatit alkavat punertumisen sijaan mustua. Tällä hetkellä ne näyttävät aika samanvärisiltä kuin munakoiso! Myös tomtato, joka kasvattaa mullan alle perunaa ja varteen tomaatteja, voi paksusti. Jännä nähdä, saanko syksyllä pottuja omalta partsilta.

Ensi vuonna olisi syytä olla parempi partsikesä – ei se ainakaan huonompi voi olla!